Taidatko laskea?

Pyhäinmiesten päivän iltana

Matkani varrelta

Ilmajoki

Samsung EX1

Olen ladannut aikoinaan koneelleni Samsungin RAW Converter ohjelman, mutta vasta eilen asensin sen ja käsittelin kokeeksi muutamia ruutuja. Tässä kuvassa on käytetty Samsungin V2-filmisimulaatiota, joka todennäköisesti tarkoittaa Fuji Velvia tyylisiä sävyjä. Säätelin kuvaa tämän jälkeen vielä omaan silmään sopivaksi ja kroppasin panoraamaksi.

Pitkästä aikaa

Merimetso, Hernesaari Helsinki 07.07.2013

Paikka auringossa

Tapahtui tosielämässä

Väriläiskä

Exitus

Harakan saarella (kesämuistoja 2013)

Sama maisema eri kuvakulmasta...

4.8.2013

18.8.2013

Samsung EX1

Jo jonkin aikaa on kalustoa täydentänyt Samsungin laatupokkari EX1. Jos kameralaukkua tai reppua ei voi tai viitsi ottaa mukaan, niin EX1 sujahtaa löysempään housuntaskuun tai kaulaan killumaan. Myös silloin kun järkkäri on mukana, tämä kamera toimii nopeana maisemakuvauskamerana. Tämä taitaa olla ensimmäinen kyseisellä kamera kuvattu otos, jonka julkaisen tässä blogissa.

Suoraan näytöltä kuvaaminen on toisinaan kivaa ja toisinaan kamalaa. Kaikista kätevintä on kuvata M-asennossa eli täysmanuaalilla ja rullailla eturullalla sopiva valotus live-histogrammin ja ruudusta näkyvän valotuksen mukainen kuva kerralla kohdalleen. Kääntyvä näyttö auttaa sommittelemaan kuvan hankalammassakin paikassa.

Olen myös treenaillut digiscouppausta kaukoputken ja tämän kameran yhdistelmällä. Yhdistelmässä on rajoittavana tekijänä kaukoputken heikko laatu erityisesti täydellä suurennoksella kuvattaessa.

Kamerassa on myös RAW-kuvausmahdollisuus. RAW-kuvia en ole käynyt vielä läpi, koska tämän hetkinen minulla käytössä oleva Adobe Camere Raw ei tue tätä pokkaria. Samsungin oma ohjelma on ladattuna, mutta ei vielä asennettuna. RAW-kuvia on kyllä tallessa, mutta tällä hetkellä jpg-kuvat saavat riittää.

Langalla

Räystäspääskyn poikasia

Pilvet lakeuden yllä

Höyhenys kohdalleen

Torninvartija

Evijärven lintutorni tuli etsittyä retkikohteeksi mustatiirojen näkemisen toivossa. Huonojen opasteiden ansiosta tie tornille oli hankala löytää, kyltti kun näkyi vain toiseen suuntaan ajaessa. Todennäköisesti mustatiira jäi myös edelleen pinnalista ulkopuolelle (ellei jostain pienestä ja huonosti näkyvästä kaukaisesta linnusta osoittaudu mustiiraksi). Joitakin mukavia maisemakuvia tuli otettua.

Viereisessä lintupöntössä näytti olevan jotakin suuaukolla. Kun kameran kanssa pönttöä tähtäili niin alkoi asukaskin selvitä. Orava käväisi myös pöntön ulkopuolella, mutta selvittämättä jäi oliko oravalla poikasia vai oliko pönttö muuten vai mukava koti tai kyläilypaikka.

Perhe-elämää kyttäämässä

Retki Pappilanniemeen oli päätöksessä ja päätin tarkastaa tilanteen Pappilansalmen luota. Siellä voisi olla joitakin vesilintuja liikkeellä.

Ajoin autolla pienen pyrähdyksen salmen entisen lossin kohdalle ja harmikseni huomasin paikalla olevan yhden auton ja siinä ihmisen kännykkää räpläämässä. Pysäköin kuitenkin toiselle puolelle rantaa.

Siinä samassa huomasinkin vesilinnun poikasia ihan rantavedessä. Emo vilahti esiin myös. Tukkakoskeloita. Tämä oli ensimmäinen kerta nähdä tukkakoskelon poikasia. Paikalla olleesta toisesta autoilijasta välittämättä laitoin auton ovet lukkoon ja lähdin konttaamaan kohti rantapuuta. Etenin aina kun emo oli pään veden alla kaloja tähyilemässä ja pääsin nopeasti puun taakse.

Emo todennäköisesti huomasi minut, mutta se oli aivan omissa puuhissaan ja kalasteli omia aikojaan

poikasten tehdessä samoin. Poikasten pyrähtelyä kalojen perässä oli veikeää seurata. Kun kalaparvi osui kohdalle alkoi kova ralli jossa emo ja poikaset syöksyilivät sinne tänne veden kohistessa. Kalatiiroja pyöri välillä ympärillä ottamassa oman osansa kala-antimista.

Tässä paratiisissakin oli käärme tai pari. Kalalokit seurailivat koskeloiden puuhia ja tekivät välillä ylilentoja. Välillä tuntui että tukkakoskelo emo haki minusta lokkeja vastaan, koska minun vaihtaessani paikkaa se tuli lähemmäs. Liian lähelle päässeet lokit emo hääti pois, mutta en pitäisi ihmeenä vaikka muutama poikanen päätyisikin lokkien ruuaksi. Sen verran huolettomasti emo välillä kalasteli. En ottanut koko perheestä yhteispotrettia kun poikaset olivat sen verran hajallaan enkä muista poikasten määrääkään laskea, mutta kymmenen paremmalla puolella poikasten lukumäärä todennäköisesti huiteli.

Poikanen hakee kalan myös aivan rantahietikolta

Lehtien katveessa

Pakko saada lisämillejä

Paikallisella kivijalkakaupalla oli hyllyssä pari käytettyä Canonin Extenderiä. Hinta oli yllättävän kohtuullinen liikkeen myymäksi. Kävin kuvaamassa pari kertaa tätä ykkösmallin telejatketta ja kuvanlaatu keskellä ruutua oli yllättävän hyvä. Ostin toisen testikerran jälkeen Extenderin omaksi ja telejatke on ollut nyt jonkin aikaa käytössä ja näkynyt myös täällä otetuissa kuvissa.

Canonin telejatkesarja on edennyt jo kolmanteen sukupolveen ja laatu on parantunut joka kierroksella. Erilaisia testejä luettuani telejatkeen tarkkuudessa ei ole kuitenkaan saatu aikaan ihmeitä, vaan kyse on kompromisseistä keski- ja reuna-alueiden piirron välillä.

Tässä jatkeessa kaikki paukut on kuvan keskialueella ja reunat ovat aika huonot varsinkin täydellä aukolla. Kuvanlaatu pärjää Luminous Landscapen mukaan Canonin 100-400 IS USM:lle aukolla F11 ja täysi aukko käyttämälläni objektiivilla on parempi kuin Canonin 70-300 IS USM. 70-200 2,8L USM muuttuu tämän extenderin kanssa 140-400 millin 5,6 valovoimaiseksi putkeksi. Tarkennusnopeus ja tarkennuksen tarkkuus on samaa luokkaa kuin Canonin 70-300 IS USM.

Kauhanevalla

Joskus sitä vaan on tuuria

Kävin parvekkeella aamupäivästä ulkoiluttamassa kameraa. Yleensä yritän edistyä tervapääskyjen kuvauksessa, mutta kaikki lentävät linnut käyvät jos tulevat riittävän lähelle.

Nyt yhtäkkiä keskikaupungin suunnalta lensi suurempi lintu, nuolihaukka. Suuntasin äkkiä kameran kohti kohdetta ja toivoin että suljinaika ja asetukset toimisivat.

Tilanne oli muutamassa sekunnissa ohi. Katselin kuvia ensin parvekkeella. Lähdin sitten äkkiä kopioimaan kuvat koneelle ja myös tarkastelemaan niitä isommalta ruudulta. Huomasin että yksi ruuduista oli mahdollisimman terävä ottaen huomioon käytetyn aukon. Eräässä toisessa melko hyvässä ruudussa siipi oli vähän pehmeä johtuen 2.0x telejatkeesta. Muut ruudut olivat jo heikompia. Huomasin myös että olin aiemmin siirtänyt zoomin pois maksimista. Nyt ylläolevan ruudun millimetrit oli 250 millin kohdalla ja suurimmillaan 290 milliä kun varaa olisi ollut mennä 400 milliin. Ylläolevasta kuvasta on rajattu sinistä taivasta reippaasti pois.

Ei tullut siis luontokuvakilpailukokoista kuvaa eikä tuota kuvapankkiinkaan voi tarjota, mutta hyvän 10x15 cm tai 15x20 cm kuvan tuosta tekisi helposti.

Lisäys 19.06.2013:

Kuvaan monesti lentäviä kohteita niin, että vedän zoomia ensin lyhyemmälle ja kun kohde on tähtäimessä niin zoomaan lähemmäs. Tässä tapauksessa toimin todennäköisesti samalla lailla, mutta en zoomannut tappiin asti ennen kuin aloin kuvata. Näin toimien kohde löytyy helpommin ja todennäköisyys hyviin kuviin kasvaa.

Pensaskerttu (Sylvia communis)

Pönttöpuuhia

Piilopaikka

Löysin vanhempieni mökiltä pudonneen linnunpesän, jonka joku hätäinen pesänrakentaja oli rakentanut vanhan pesän päälle. Tarina ei kerro onko pesä pudonnut tuulisen sään vaikutuksesta vai oliko kyseessä viereisellä mökillä havaitun näädän tekoset. Vihreät munankuoren palaset jäivät kuvaamatta kun näin toisen möykyn entisen pesäpaikan lähellä.

Oksanhankaan taitavasti naamioitu pesä on mahdollisesti saman peipon, joka viime vuonna pesi saman pihapiirin koivuun. Tämäkin pesä on melko matalalla, ehkä kolmen metrin korkeudella. Otin kuvia muun paikalla liikkumisen yhteydessä parista eri suunnasta.

Linnun kannalta paikka on hieman huono. Pesä on juuri sellaisella kohdalla mistä normaalisti kuljetaan kesämökin saunarakennukseen. Toisaalta mökin omistajat ovat juuri nyt ulkomailla enkä itsekään käy siellä ainakaan viikkoon.

Uusi mahdollisuus

Tutun kuuloista ääntä kuuluu pihapiirin puista. Olen kuullut sitä muutamia kertoja aiemminkin. Tuolla näkyy lintuja. Kottaraiset ovat tulleet näkyville. Kuvaan aluksi parvekkeelta ja siirryn sitten pihalle.

Kottaraiset ovat ihan rauhallisia, eivät välitä minusta vaikka varmasti näkevät minut ehkä kymmenen metrin päässä. Kuvaan useita kymmeniä ruutuja ja pehmennän läikittäistä valoa pikkusalamalla. Synkempiä ruutuja tulee salaman latautuessa, mutta ne voi poistaa myöhemmin. Monessa ruudussa on toisella tai kummallakin linnulla silmät kiinni. Emo putsailee höyhenpukuaan. Jätän linnut oksalle ja lähden tarkastelemaan saalista sisätiloihin.

Hoya HD Circular Polarizer

Olin saanut lahjakortin digitarvikkeeseen joululahjaksi työnantajaltani. Tilaamista olen suunnitellut monia kertoja ja kerrannut digitarvikkeen valikoimia miettien mikä olisi paras investointi rahalle.

Uusi kamerareppu oli pitkään ykkösvaihtoehto, mutta kun nyt viimeinkin aloin olla valmis tilaamaan olivat mieleiseni reput loppuneet. Sitten loppuivat myös kakkosvaihtoehdot ja kolmoset. Tuntuu että kaikki sopivan hintaiset kamerareput olivat yhtäkkiä lopussa.

Selailtuani valikoimaa päädyin lopulta ostamaan ylläolevan suodattimen. Muutamia polarisaattoreita olen omistanut ja käyttänyt vuosien varrella, mutta olen aina myynyt ne pois. Nyt ostin sitten sellaisen, mihin en ehkä omia rahoja ihan äkkiä raaskisi sijoittaa. 77 millinen suodatin maksoi postikuluineen 103€.

Tämä spesiaalisuodatin vie vähemmän valoa kuin tavallinen pyöröpolarisaatiosuodatin ja se on erittäin kestävä. You Tube  videossa on hyvä esimerkki minkälaista käsittelyä kyseinen suodatin kestää tarvittaessa.

Muovinen kotelo, jossa suodatin toimitetaan on saman tyylinen kuin vanhemmissa Hoyan suodattimissa filmiajalla oli. Aluksi en pitänyt tästä kotelosta, mutta kun sain paketin hyppysiini totesin kotelon kestäväksi ja ihan hauskan näköiseksi.

Nyt täytyy vain ahkerasti ottaa uusi lasitavara käyttöön ja kokeilla saanko riittävästi hyötyä irti tästä vai meneekö suodatin lopulta myytäväksi.

Tyhjän pesän kriisi ja muita sattumuksia

Lauantaiaamuna 8.6.2013 heräsin aikaisin. Olin laittanut herätyskellon soimaa ennen kuutta, mutta heräsin jo kauan ennen kellon soittoa. Aamutoimien jälkeen lähdin kohti Korkkitehtaan rantaa, missä tiesin kottaraisen pesivän luonnonkolossa. Olin muutaman kerran käynyt paikalla ja nyt kuvaisin emoa ruokkimassa poikasiaan.

Saavuin paikalle ja virittelin kameran kaukolaukaisimella kolon etualalla olevaan pusikkoon. Koekuvasin joitakin kuvia saadakseni sopivimmat asetukset ja jäin odottelemaan tapahtumia.

Pesäkolo oli hiljainen eikä kukaan kurkkinut pienestä suuaukosta. Odotellessa katselin muita kuvauskohteita toinen kamera kourassa.

Alkoi sataa vettä. Välillä näkyi sateenkaarikin, kun aurinko vuorotteli sateen kanssa. Kottaraisia ei näkynyt.

Ehkä puolen tunnin perästä alkoi odottelu kyllästyttää ja vein ylimääräiset tavarat autoon ja tein pienen vielä pienen lenkin rannalla. Kottaraisia vilahti puun latvoissa. Olivatko poikaset jo lähteneet pesästä? Vasta alkuviikosta kuulin ensimmäisen kerran pesästä kerjuuääniä ja näin poikasen pesän aukolla.

Mieleen piirtyneet idylliset kuvat kottaraisten perhe-elämästä jäivät tältä vuodelta toteuttamatta. Muistin kyllä toisen kottaraisen pesän, mutta se olisi ollut kymmenen metrin korkeudesta, joten sen jätin katsomatta kokonaan.

Kaislanen

Korkkitehtaan rannalta ajoin seuraavaan paikkaan, Kaislasen lintujärvelle. Tavoitteena olikäydä ruovikossa kahluuhousujen kanssa kuvaamassa ruo'oissa keikkuvia kerttusia.

Katselin aluksi kaukoputkella mitä lintuja oli paikalla ja vein sitten kaukoputken jalustoineen autolle. Muoville haisevat kahluuhousut jalkaan ja menoksi kohti kalliota.

Etsin sopivaa kohtaa kulkea ryteikön läpi ruovikkoalueelle ja päätin mennä pajupusikon läpi. Toinen jalka upposi heti melkein polveen asti mutaan. Toinen jalka oli pitävämmällä maalla ja sain vähitellen taisteltua jalan mudasta irti.

Hienot lähikuvat ruokokerttusista, joilla mielikuvissani olin jo herkutellut jäivät nekin saamatta.

Lähdin etsimään itärantaa muistellen netistä lukemiani ohjeita. Ajoin oikean pysähdyspaikan ohi ja päädyin talon pihapiiriin. Äkkiä auto ympäri ja takaisin päin.

Tällä kertaa jätin auton ehdotettuun paikkaan ja aloin kävellen etsiä tietä rantaan mukanani kamerareppu, kaulassa kamera, kaukoputki ja käsissä kaksi jalustaa. Siinä kävellessäni hyttysten kiusattavana muistelin autoon jättämääni hyttystakkia.

Kävelin koko tien loppuun ja päädyin pellolle. Rantaan ei siis vie kunnon tietä. Ranta oli ekuitenkin jossain niistä alkumatkasta vilahtaneesta aukosta rantakaislikossa.

Kävelin ainakin kilometrin verran takaisin ja yhden hudin jälkeen löysin pienen ruohikkoisen ajouran päästä itärannan pienen kallion. Lintuja ei suuremmin näkynyt, mutta ruokokerttunen lauloi melko lähellä. Sudenkorentoja oli ilma sakeana ja aurinko alkoi paistaa.

Tarkkailin aluksi kaukoputkella järveä. Toisella jalustalla lepäsi 40D Canonin 70-200 2.8L USM Canonin 2,0x telejakeen kanssa. Kun aloin kuvailla järvellä liikkuvia lintuja ihmettelin tarkennuksen huonoutta telejatkeen kanssa. Tarkennus ei meinannut lukittua lintuun, vaan sahasi vaan edestakaisin. Kokeilin selkeämpiä kohteita. Tarkennus ei lukkiutunut enää lainkaan. Jokin oli vialla. Kokeilin eri keinoja. Objektiivi käsitarkennukselle ja takaisin automaatille. Kamera pois päältä ja takaisin päälle. Keinot eivät auttaneet.

Otin telejatkeen pois ja laitoin tilalle Kenkon 1,4x telejatkeen. Tarkennus ei toiminut lainkaan. Sitten muistin, että oli teipannut kontaktit telejatkeesta. Otin teipit pois, mutta sama ongelma jatkui. Otin telejatkeen pois ja kokeilin ilman jatkeita, mutta ei auttanut sekään. Aloin tuskastua. Oliko tarkennus hajonnut?

Katsoin objektiivin etupuolelle. Otin suodattimen pois ja huomasin etulinssin olevan ihan huurussa. Huurui häipyi ja tarkennus alkoi taas toimia. Sateesta oli päässyt kosteutta etulinssin ja suojasuodattimen väliin. Ilmankos näkymä etsimestä oli näyttänyt heikkokonrastiselta.

Ruokojen runonlausuja

Ruokokerttunen, Kaislanen

Uimarannalla

Kylpyaika

Picasan kätköistä

Heinäsorsa, Canon EOS 10D, Sigma 70-300 DG MACRO

Ensimmäinen järkkäriobjektiivini oli Sigman edullisin pidempi telezoom, jonka olin saanut isältäni joululahjaksi. Hän itse oli ostanut sen korvikkeeksi hänen odotellessa Canonin 70-300 IS USM:mää eikä tarvinnut enää objektiivia.

Tuosta objektiivista ei ole kovin paljoa hyvää sanottavaa. Zoomin alkupäässä sillä sai ihan hyvännäköistä jälkeä, mutta luontokuvaukseen tuosta ei oikein ollut. Vaihdoinkin sen sitten vanhempaan Canon 70-210 F4 objektiiviin, jolla sai jo terävämpiä kuvia.

Muutama itseäni edelleen miellyttävä otos on jäänyt mieleen. Niista yksi on päätynyt joskus Picasaan, joten laitetaan esille.

Kevään lauluja

Tämä pitää klikata isommaksi että alkaa näyttämään joltakin.

Arvonsa tunteva

Metso

Veteen piirretty reitti

Piisami, Väkevänjärvi

I am speed

Punasotka ( Aythya ferina)

Kurki

Kurki (Grus grus)

Katsekontakti

Merikotka ((Haliaeetus albicilla), Virolahti

Heilailee

laulurastas

Kotini on linnani!

Ei se ollutkaan nakkeli!

Hernekerttu  (Sylvia curruca)

Tämän linnun ketterä liikkuminen nakkelimaisesti alaviistoon sai minut hämääntymään ja luulemaan sitä aluksi pähkinänakkeliksi. Lajimääritystä tein jälkikäteen kuvista ja laji muuttuikin sitten hernekertuksi.

Raak

Varis (Corvus corone cornix)

Kanadanhanhi

Kanadanhanhi (Branta canadensis)

Kulttuurilintu

Kottarainen (Sturnus vulgaris), Rakuunanmäki

Digimillejä

Ampuhaukka (Falco Columbarius), Askolan lintutorni, Lappeenranta

Eilen käydessäni Askolan altaiden lintutornilla tornilla piipahti toinenkin vieras. Ylläoleva haukka laskeutui tornin kaiteelle, mutta minut huomatessaan hypähtikin saman tien pois ja lensi reilun kymmenen metrin päähän aurausmerkin viereen muina miehinä tutkimaan ympäristöä.

Kaiteelta tätä lintua olisi ollut kiva kuvailla. Nyt tyydyn rajaamaan kuvan mahdollisimman tiukkaan, että kuvasta saa jotenkin järkevän. Hauska sattuma joka tapauksessa.