Höyhenys kohdalleen

Torninvartija

Evijärven lintutorni tuli etsittyä retkikohteeksi mustatiirojen näkemisen toivossa. Huonojen opasteiden ansiosta tie tornille oli hankala löytää, kyltti kun näkyi vain toiseen suuntaan ajaessa. Todennäköisesti mustatiira jäi myös edelleen pinnalista ulkopuolelle (ellei jostain pienestä ja huonosti näkyvästä kaukaisesta linnusta osoittaudu mustiiraksi). Joitakin mukavia maisemakuvia tuli otettua.

Viereisessä lintupöntössä näytti olevan jotakin suuaukolla. Kun kameran kanssa pönttöä tähtäili niin alkoi asukaskin selvitä. Orava käväisi myös pöntön ulkopuolella, mutta selvittämättä jäi oliko oravalla poikasia vai oliko pönttö muuten vai mukava koti tai kyläilypaikka.

Perhe-elämää kyttäämässä

Retki Pappilanniemeen oli päätöksessä ja päätin tarkastaa tilanteen Pappilansalmen luota. Siellä voisi olla joitakin vesilintuja liikkeellä.

Ajoin autolla pienen pyrähdyksen salmen entisen lossin kohdalle ja harmikseni huomasin paikalla olevan yhden auton ja siinä ihmisen kännykkää räpläämässä. Pysäköin kuitenkin toiselle puolelle rantaa.

Siinä samassa huomasinkin vesilinnun poikasia ihan rantavedessä. Emo vilahti esiin myös. Tukkakoskeloita. Tämä oli ensimmäinen kerta nähdä tukkakoskelon poikasia. Paikalla olleesta toisesta autoilijasta välittämättä laitoin auton ovet lukkoon ja lähdin konttaamaan kohti rantapuuta. Etenin aina kun emo oli pään veden alla kaloja tähyilemässä ja pääsin nopeasti puun taakse.

Emo todennäköisesti huomasi minut, mutta se oli aivan omissa puuhissaan ja kalasteli omia aikojaan

poikasten tehdessä samoin. Poikasten pyrähtelyä kalojen perässä oli veikeää seurata. Kun kalaparvi osui kohdalle alkoi kova ralli jossa emo ja poikaset syöksyilivät sinne tänne veden kohistessa. Kalatiiroja pyöri välillä ympärillä ottamassa oman osansa kala-antimista.

Tässä paratiisissakin oli käärme tai pari. Kalalokit seurailivat koskeloiden puuhia ja tekivät välillä ylilentoja. Välillä tuntui että tukkakoskelo emo haki minusta lokkeja vastaan, koska minun vaihtaessani paikkaa se tuli lähemmäs. Liian lähelle päässeet lokit emo hääti pois, mutta en pitäisi ihmeenä vaikka muutama poikanen päätyisikin lokkien ruuaksi. Sen verran huolettomasti emo välillä kalasteli. En ottanut koko perheestä yhteispotrettia kun poikaset olivat sen verran hajallaan enkä muista poikasten määrääkään laskea, mutta kymmenen paremmalla puolella poikasten lukumäärä todennäköisesti huiteli.

Poikanen hakee kalan myös aivan rantahietikolta

Lehtien katveessa

Pakko saada lisämillejä

Paikallisella kivijalkakaupalla oli hyllyssä pari käytettyä Canonin Extenderiä. Hinta oli yllättävän kohtuullinen liikkeen myymäksi. Kävin kuvaamassa pari kertaa tätä ykkösmallin telejatketta ja kuvanlaatu keskellä ruutua oli yllättävän hyvä. Ostin toisen testikerran jälkeen Extenderin omaksi ja telejatke on ollut nyt jonkin aikaa käytössä ja näkynyt myös täällä otetuissa kuvissa.

Canonin telejatkesarja on edennyt jo kolmanteen sukupolveen ja laatu on parantunut joka kierroksella. Erilaisia testejä luettuani telejatkeen tarkkuudessa ei ole kuitenkaan saatu aikaan ihmeitä, vaan kyse on kompromisseistä keski- ja reuna-alueiden piirron välillä.

Tässä jatkeessa kaikki paukut on kuvan keskialueella ja reunat ovat aika huonot varsinkin täydellä aukolla. Kuvanlaatu pärjää Luminous Landscapen mukaan Canonin 100-400 IS USM:lle aukolla F11 ja täysi aukko käyttämälläni objektiivilla on parempi kuin Canonin 70-300 IS USM. 70-200 2,8L USM muuttuu tämän extenderin kanssa 140-400 millin 5,6 valovoimaiseksi putkeksi. Tarkennusnopeus ja tarkennuksen tarkkuus on samaa luokkaa kuin Canonin 70-300 IS USM.