Katsekontakti

Joulukiireitä

Meinaa olla töissä ja kotona sen verran kiire, että blogiin ei ehdi päivityksiä tekemään eikä juuri kuvailemaankaan vapaa-aikana. Myös vuoden pimein hetki pienentää kuvamäärää, vaikka kamera mukana kulkeekin. Tässä kuitenkin muistoja menneiltä ajoilta.

Kuva on otettu oman digitaalisen kuvauksen alkutaipaleella vuonna 2004. Silloinen kamera oli Canon Powershot A80. Kamera jatkaa eloaan lasten käytössä, vaikka se onkin jo vähän rampa ja kolhuinen. Laajakulmalla kamera ei osaa enää tarkentaa ja kennokin on vaihdettu kertaalleen valmistajan piikkiin. Silti sillä on vielä paikkansa tässä maailmassa.

Opetustaulu

Isokuovi (Numenius arquata)

Pieni vilkas lintu

Puukiipijä on hauska pieni lintu. Pitkät kynnet rapisevat kun puukiipijä säntäilee pitkin runkoa ja etsii herkkupaloja. Pitkä ja käyrä nokka on tarkoitettu ruuan kaiveluun kaarnan kolojen kätköistä. Pesänsäkin kiipijä tekee kaarnan koloon.

Nämä pienet linnut vilahtelevat yleensä puiden korkeammissa osissa, mutta välillä niitä näkee alempanakin. Tämän julkaisun kuvat ovat läheltä maan rajaa Pappilanniemen talviruokintapaikan luota Lappeenrannasta. Tämä vilkkaasti liikkuva lintu ei ole helpoimpia kuvattavia ja päiväkin oli lumisateinen. Jalustalta kuvaaminen onnistui ja silloin kun lintu oli paikoillaan, oli saatu kuvakin kohtuullisen tarkka.

Retken pääkohde pähkinänakkeli näyttäytyi puun latvassa mutta ei tullut lintulaudalle asti kuvattavaksi tällä kertaa.

Äärirajoilla

Kankaan urheiluhalli Iisalmessa on hämärä paikka. Huomasin sen kuvatessani Sampo-Tiikerit peliä 24.11.2012. Olin katsomassa ottelua lapsien kanssa, mutta otin kamerarepun mukaan, jos joitakin kuvia saisi otettua.

Tulimme paikalle vain hieman ennen ottelun alkua ja paikka oli melko täynnä. Kentän päädystä löytyi vapaata tilaa, koska joku oli kaatanut limpparia keskimmäiselle penkille. Paikka oli pelin seuraamiselle ja kuvaamiselle melko hyvä ja siinä taisi tuntumaa palloonkin. Muutaman kerran sain heittää pallon takaisin kentälle ja kerran torjuin sen osumasta omaan ja takana istuvien päähän.

Jouduin kuvaamaan pääasiassa ISO 3200 ja täydellä aukolla 2.8, vaikka teinkin seikkailuja muille arvoille. Kamera oli manuaaliasetuksilla.  Valkotasapainossa automaatti toimi parhaiten. Kentästä tosin heijastuu vihreää väriä pelaajien vaatteisiin.

Jälkikäsittelynä oli vähäinen kohinanpoisto ja värisävyn trimmailu lähemmäs luonnollista. Loisteputkivalo on siitä mielenkiintoista, että nopeilla suljinajoilla käsinasetetulla valkotasapainolla kolmen sarjassa kaikki kolme kuvaa saattavat olla hieman erivärisiä.

Kameran suljinajat olivat enimmäkseen 1/350 sekuntia, mikä ei vielä ihan riitä kaikkiin tilanteisiin liikkeen pysäyttämiseksi. Välillä kävin pidemmissä suljinajoissa, jotta sain pienennettyä ISO-arvoa.

Tarkensin jatkuvalla automaattitarkennuksella. Ihmettelin jossain vaiheessa, miksi kamera ei tuntuu hyytyvän ja huomasin sen johtuvan seuraavasta automaattitarkennuksesta. Kun tarkensi etukäteen sopivaan kohtaan ja käänsi automaatin pois, sai kuvia kuvapuskurin täyteen ilman hidasteluja.

Korostetaan vielä, että tämä oli lasten kanssa katsottu peli ja kuvauksen aikana en voinut liikkua paikoiltani. Lisäksi kuvasin koko ajan samalla linssillä  (Canon 70-200 2.8L USM) ja kroppikennoisella kameralla. Täysikennoisen jätin reppuun, koska halusin varmennan automaattitarkennuksen. Täysikennoisella kameralla samalla putkella tai putkea vaihtamalla olisi saanut täysivartalokuvia syötöistä ja muista tilanteista.