Tyhjän pesän kriisi ja muita sattumuksia

Lauantaiaamuna 8.6.2013 heräsin aikaisin. Olin laittanut herätyskellon soimaa ennen kuutta, mutta heräsin jo kauan ennen kellon soittoa. Aamutoimien jälkeen lähdin kohti Korkkitehtaan rantaa, missä tiesin kottaraisen pesivän luonnonkolossa. Olin muutaman kerran käynyt paikalla ja nyt kuvaisin emoa ruokkimassa poikasiaan.

Saavuin paikalle ja virittelin kameran kaukolaukaisimella kolon etualalla olevaan pusikkoon. Koekuvasin joitakin kuvia saadakseni sopivimmat asetukset ja jäin odottelemaan tapahtumia.

Pesäkolo oli hiljainen eikä kukaan kurkkinut pienestä suuaukosta. Odotellessa katselin muita kuvauskohteita toinen kamera kourassa.

Alkoi sataa vettä. Välillä näkyi sateenkaarikin, kun aurinko vuorotteli sateen kanssa. Kottaraisia ei näkynyt.

Ehkä puolen tunnin perästä alkoi odottelu kyllästyttää ja vein ylimääräiset tavarat autoon ja tein pienen vielä pienen lenkin rannalla. Kottaraisia vilahti puun latvoissa. Olivatko poikaset jo lähteneet pesästä? Vasta alkuviikosta kuulin ensimmäisen kerran pesästä kerjuuääniä ja näin poikasen pesän aukolla.

Mieleen piirtyneet idylliset kuvat kottaraisten perhe-elämästä jäivät tältä vuodelta toteuttamatta. Muistin kyllä toisen kottaraisen pesän, mutta se olisi ollut kymmenen metrin korkeudesta, joten sen jätin katsomatta kokonaan.

Kaislanen

Korkkitehtaan rannalta ajoin seuraavaan paikkaan, Kaislasen lintujärvelle. Tavoitteena olikäydä ruovikossa kahluuhousujen kanssa kuvaamassa ruo'oissa keikkuvia kerttusia.

Katselin aluksi kaukoputkella mitä lintuja oli paikalla ja vein sitten kaukoputken jalustoineen autolle. Muoville haisevat kahluuhousut jalkaan ja menoksi kohti kalliota.

Etsin sopivaa kohtaa kulkea ryteikön läpi ruovikkoalueelle ja päätin mennä pajupusikon läpi. Toinen jalka upposi heti melkein polveen asti mutaan. Toinen jalka oli pitävämmällä maalla ja sain vähitellen taisteltua jalan mudasta irti.

Hienot lähikuvat ruokokerttusista, joilla mielikuvissani olin jo herkutellut jäivät nekin saamatta.

Lähdin etsimään itärantaa muistellen netistä lukemiani ohjeita. Ajoin oikean pysähdyspaikan ohi ja päädyin talon pihapiiriin. Äkkiä auto ympäri ja takaisin päin.

Tällä kertaa jätin auton ehdotettuun paikkaan ja aloin kävellen etsiä tietä rantaan mukanani kamerareppu, kaulassa kamera, kaukoputki ja käsissä kaksi jalustaa. Siinä kävellessäni hyttysten kiusattavana muistelin autoon jättämääni hyttystakkia.

Kävelin koko tien loppuun ja päädyin pellolle. Rantaan ei siis vie kunnon tietä. Ranta oli ekuitenkin jossain niistä alkumatkasta vilahtaneesta aukosta rantakaislikossa.

Kävelin ainakin kilometrin verran takaisin ja yhden hudin jälkeen löysin pienen ruohikkoisen ajouran päästä itärannan pienen kallion. Lintuja ei suuremmin näkynyt, mutta ruokokerttunen lauloi melko lähellä. Sudenkorentoja oli ilma sakeana ja aurinko alkoi paistaa.

Tarkkailin aluksi kaukoputkella järveä. Toisella jalustalla lepäsi 40D Canonin 70-200 2.8L USM Canonin 2,0x telejakeen kanssa. Kun aloin kuvailla järvellä liikkuvia lintuja ihmettelin tarkennuksen huonoutta telejatkeen kanssa. Tarkennus ei meinannut lukittua lintuun, vaan sahasi vaan edestakaisin. Kokeilin selkeämpiä kohteita. Tarkennus ei lukkiutunut enää lainkaan. Jokin oli vialla. Kokeilin eri keinoja. Objektiivi käsitarkennukselle ja takaisin automaatille. Kamera pois päältä ja takaisin päälle. Keinot eivät auttaneet.

Otin telejatkeen pois ja laitoin tilalle Kenkon 1,4x telejatkeen. Tarkennus ei toiminut lainkaan. Sitten muistin, että oli teipannut kontaktit telejatkeesta. Otin teipit pois, mutta sama ongelma jatkui. Otin telejatkeen pois ja kokeilin ilman jatkeita, mutta ei auttanut sekään. Aloin tuskastua. Oliko tarkennus hajonnut?

Katsoin objektiivin etupuolelle. Otin suodattimen pois ja huomasin etulinssin olevan ihan huurussa. Huurui häipyi ja tarkennus alkoi taas toimia. Sateesta oli päässyt kosteutta etulinssin ja suojasuodattimen väliin. Ilmankos näkymä etsimestä oli näyttänyt heikkokonrastiselta.