Katsekontakti

Joulukiireitä

Meinaa olla töissä ja kotona sen verran kiire, että blogiin ei ehdi päivityksiä tekemään eikä juuri kuvailemaankaan vapaa-aikana. Myös vuoden pimein hetki pienentää kuvamäärää, vaikka kamera mukana kulkeekin. Tässä kuitenkin muistoja menneiltä ajoilta.

Kuva on otettu oman digitaalisen kuvauksen alkutaipaleella vuonna 2004. Silloinen kamera oli Canon Powershot A80. Kamera jatkaa eloaan lasten käytössä, vaikka se onkin jo vähän rampa ja kolhuinen. Laajakulmalla kamera ei osaa enää tarkentaa ja kennokin on vaihdettu kertaalleen valmistajan piikkiin. Silti sillä on vielä paikkansa tässä maailmassa.

Opetustaulu

Isokuovi (Numenius arquata)

Pieni vilkas lintu

Puukiipijä on hauska pieni lintu. Pitkät kynnet rapisevat kun puukiipijä säntäilee pitkin runkoa ja etsii herkkupaloja. Pitkä ja käyrä nokka on tarkoitettu ruuan kaiveluun kaarnan kolojen kätköistä. Pesänsäkin kiipijä tekee kaarnan koloon.

Nämä pienet linnut vilahtelevat yleensä puiden korkeammissa osissa, mutta välillä niitä näkee alempanakin. Tämän julkaisun kuvat ovat läheltä maan rajaa Pappilanniemen talviruokintapaikan luota Lappeenrannasta. Tämä vilkkaasti liikkuva lintu ei ole helpoimpia kuvattavia ja päiväkin oli lumisateinen. Jalustalta kuvaaminen onnistui ja silloin kun lintu oli paikoillaan, oli saatu kuvakin kohtuullisen tarkka.

Retken pääkohde pähkinänakkeli näyttäytyi puun latvassa mutta ei tullut lintulaudalle asti kuvattavaksi tällä kertaa.

Äärirajoilla

Kankaan urheiluhalli Iisalmessa on hämärä paikka. Huomasin sen kuvatessani Sampo-Tiikerit peliä 24.11.2012. Olin katsomassa ottelua lapsien kanssa, mutta otin kamerarepun mukaan, jos joitakin kuvia saisi otettua.

Tulimme paikalle vain hieman ennen ottelun alkua ja paikka oli melko täynnä. Kentän päädystä löytyi vapaata tilaa, koska joku oli kaatanut limpparia keskimmäiselle penkille. Paikka oli pelin seuraamiselle ja kuvaamiselle melko hyvä ja siinä taisi tuntumaa palloonkin. Muutaman kerran sain heittää pallon takaisin kentälle ja kerran torjuin sen osumasta omaan ja takana istuvien päähän.

Jouduin kuvaamaan pääasiassa ISO 3200 ja täydellä aukolla 2.8, vaikka teinkin seikkailuja muille arvoille. Kamera oli manuaaliasetuksilla.  Valkotasapainossa automaatti toimi parhaiten. Kentästä tosin heijastuu vihreää väriä pelaajien vaatteisiin.

Jälkikäsittelynä oli vähäinen kohinanpoisto ja värisävyn trimmailu lähemmäs luonnollista. Loisteputkivalo on siitä mielenkiintoista, että nopeilla suljinajoilla käsinasetetulla valkotasapainolla kolmen sarjassa kaikki kolme kuvaa saattavat olla hieman erivärisiä.

Kameran suljinajat olivat enimmäkseen 1/350 sekuntia, mikä ei vielä ihan riitä kaikkiin tilanteisiin liikkeen pysäyttämiseksi. Välillä kävin pidemmissä suljinajoissa, jotta sain pienennettyä ISO-arvoa.

Tarkensin jatkuvalla automaattitarkennuksella. Ihmettelin jossain vaiheessa, miksi kamera ei tuntuu hyytyvän ja huomasin sen johtuvan seuraavasta automaattitarkennuksesta. Kun tarkensi etukäteen sopivaan kohtaan ja käänsi automaatin pois, sai kuvia kuvapuskurin täyteen ilman hidasteluja.

Korostetaan vielä, että tämä oli lasten kanssa katsottu peli ja kuvauksen aikana en voinut liikkua paikoiltani. Lisäksi kuvasin koko ajan samalla linssillä  (Canon 70-200 2.8L USM) ja kroppikennoisella kameralla. Täysikennoisen jätin reppuun, koska halusin varmennan automaattitarkennuksen. Täysikennoisella kameralla samalla putkella tai putkea vaihtamalla olisi saanut täysivartalokuvia syötöistä ja muista tilanteista.

Jälleen kerran

Taviokuurnanaaras parvekkeen edustan pihlajasta kuvattuna. Todella hämärät päivät ja taivasta vasten kuvaaaminen ei ole parhaiden kuvien takeita, mutta silloin kun on ollut mahdollisuus olen yrittänyt kuvata tätä lintua ja saada mahdollisimman hyviä kuvia näissä olosuhteissa.

Tyyni

Syksy synkkä

Kävin tänään aamulla Iisalmen keskustassa kuvaamassa lainehtivaa Porovettä. Ajatuksena oli saada ainesta mustavalkoiseen kuvaan, jossa näkyisi aaltojen liike mahdollisimman näyttävästi. Mahdollisimman näyttävä tarkoittaa laajakulmaa mahdollisimman lähellä vettä. Mahdollisimman lähellä vettä tarkoittaa riskiä kastella kamera. Tällä kertaa en pudottanut kameraa Poroveteen enkä kastellut suuremmin kameraa. Enemmänkin jouduin kuivailemaan tihkusadetta rungosta ja objektiivista. Tähän kuvaan nostin aukon verran valoa ja tummensin taivasta Adobe Camera Rawin puolella. Lisäksi rajasin kuvan panoraamaksi koko ruudun alalta.

Peloton

Taviokuurna kävi taas tänään kyläilemässä parvekkeen edustan pihlajassa.  Rumat ja ryppyiset marjat kiinnostavat siemensyöjää edelleen. Kuvailin ensin parvekkeelta useallakin eri objektiiviyhdistelmällä ja käytin enimmäkseen salamavaloa. Päivä kun oli harmaa ja sateinen.

Kävin kokeilemassa kuvausta myös maan tasalta. Taivas oli tylsä ja liian valoisa taustaksi, joten kuvasin kamerarungon salamalla. Kuvasin reilun 1,5 metrin päästä eikä lintu lopettanut puuhiaan. Kävin pari kertaa kuvaamassa muutaman ruudun kerrallaan.

Vertailin kuviani Jussi Murtosaaren Taviokuurna-kuviin ja tekstissä oli mainittu, että varovaisesti liikkumalla voi kuvata vaikka normaaliobjektiivilla. Kävin vielä yhden kiepin 50 mm objektiivin kanssa vaikka tiesin ettei kuvista todennäköisesti tule kovin kummia. Eikä tullutkaan. Mutta kamera kävi puolen metrin päässä linnusta eikä lintu näyttänyt mitään häiriintymisen merkkejä. Se oli todellakin peloton..

Kesämuistoja 2012

Ikuinen lepo

Aurora-pelto

Tässä vielä kuva parin päivän takaisista revontulista. Viljapelto on katulamppujen valaisema. Valoreunus horisontissa on 5-tien ohituskaista.

Aurora Borealis

Canon EOS 5D, Tamron 28-75, F2.8, ISO 250, 30s

Eilen oli todella kirkas taivas ja päätin käydä tähtiä kuvailemassa iltamyöhällä. Tähtitaivaan kuvaus rajoittuu useimmiten pilvisyyteen ja toiseksi aikaisin heränneenä alkaa yleensä illalla väsyttää jo siihen aikaan, kun voisi lähteä ulos. Se tarkoittaa siis lapsien nukkumisajan jälkeen. Tänään päätin kuitenkin kokeilla.

Surffailin ennen lähtöä netistä mahdollisuuksia revontulien näkemiseen. Kuvista päätellen edellisenä päivänä lapin suunnalla olisi ollut aktiivisuutta taivaalla, mutta sillä hetkellä ei juuri mahdollisuuksia revontuliin.

Taivaan aktiivisuuksista huolimatta pelipaikalle pyöräilessä alkoi taivaalla näkyä lupaavia merkkejä. Pelkkien tähtien kuvaaminen jäi väliin ja keskityin revontuliin. Yhden kuvan kuvasin lopuksi tähdistä ihan testiksi.

Tutustuin myös uuteen ilmiöön. Kuvissa on keskellä kiva rinkula, mikä osoittautui arvelujeni mukaan Newtonin renkaiksi. Tämä johtuu todennäköisimmin käyttämästäni uv-suodattimesta. Ainoassa kuvassa ilman suodatinta ei renkaita ole. Nettijutut puoltavat joko uv-suodattimen vaikutusta tai kamera/objektiiviongelmaa. Voit nähdä newtonin renkaan ylläolevassa kuvassa klikkaamalla kuva isommaksi.

Kenellä on isoin töyhtö?

Syksyn satoa (arkistokuva)

4 sekuntia riippusillalla

Välillä pitää kokeilla rajoja. Tässä on kuva Myllykoskesta pieneltä karhunkierrokselta. Se on otettu pompottavalla riippusillalla kaiteeseen tukien. Valotusaika 4 sekuntia. Ei se ole terävä. Siitä ei voi tehdä järkevää printtiä edes 10 x 15 cm koossa. Mutta kokeilla piti kuitenkin.

Pyrstö ylös, vatsa sisään..

Kesämuistoja (arkistokuva)

Pieni karhunkierros: Myllykoski

Lisää kuvateksti

Taviokuurna

taviokuurna, naaras

Tuli nähtyä lauantaina uusi lintulaji ja kamerakin oli matkassa. Peloton lintu päästi sen verran lähelle, että sai kohtuullisia kuvia. Kuvasin jälkikäteen arvioiden n. 5 metrin päästä. Meidän välistämme kulki lenkillä olevia ihmisiä, joten vieläkin olisi voinut lähestyä lisää. Halusin kuitenkin kuurnien pysyvän puussa, joten pysyttelin etäämpänä.

Jäähyväiset joutsenille

Laulujoutsen Kyllikinrannassa

Syksyn sydän

Talaskankaan maisemia

 

On vaikeaa tiivistää jotakin luontokohdetta muutaman kuvan sarjaan. Netti ei ole myöskään paras paikka ihailla maisemakuvia. Pienet nettikokoiset maisemakuvat ovat helposti suorastaan tylsiä. Maisemakuva tarvitsee tilaa ja kokoa näyttääkseen koko loistonsa. Toinen vaihtoehto on katsella kuvia isolta ruudulta. Tässä kuitenkin muutamia nettikokoisia näytepaloja Talaskankaan maisemista. Kiva juttu, ettei näitä metsiä hakattu pois, vaan alueesta tuli lopulta suojelualue.

Petolinnun profiili

Ruskosuohaukka

Piilossa

Hippiäinen

Hei, minäkin olen olemassa!

Onhan se pieni..

Hippiäisen kuvausyritykset syksyisen luonnon keskellä ovat menossa. Tänä aamuna ehdin pyörähtää pikaisesti Peltosalmen liikunta-alueen reunalla. Puukiipijä pääsi karkuun, mutta hippiäiset olivat sen verran paikoillaan, että sain joitakin huonoja kuvia ennenkuin vaihtoivat toiseen puuhun. Telejatkeen kanssa tarkentaminen tummaa puuta vasten ei onnistunut, salama oli liian kovalla ja kiireessä av-asennolla kuvatut kuvat jäivät ilman valotuksen korjausta. Tässä kuitenkin vanhanaikaiseksi muutettu suomen pienimmän linnun potretti tältä aamulta. Kuva on perinteiseen pimiötyöskentelytapaan myös tummenneltu ja vaalennettu erityisesti hippiäisen pään yksityiskohtien osalta.

Koskelot (arkistokuva)

Nuoria koskeloita, Saimaa 2010

ja kuvaajalle tuli kiire..

Pohjantikka, Talaskangas

Pohjantikka, Talaskangas

Kävin katsomassa miltä näyttää Talaskankaan maisemia. Päivä oli ollut sateinen ja ilta metsässä oli erittäin hiljainen. Ainoastaan hippiäisen ääni kuului kertaalleen. Reitin loppuvaiheilla lennähti mustavalkea tikka, joka osoittautui pään värin perusteella pohjantikaksi. Olin varautunut sillä hetkellä maisemakuvaukseen ja kamerana oli 5D lyhyellä putkella. Tikan naputellessa puuta kaivelin kroppirungon ja 70-200 telejatkeella äkkiä esiin. Pohjantikka oli vilkas ja rohkea tapaus. Pääsin etenemään noin lyhimmillään kolmen metrin päähän tikasta, joka ei tuntunut paljoa välittävän rätisevää ääntä pitävästä luontokuvaajasta.

Ruokatauko (arkistokuva)

Canon EOS 30D, Sigma APO 400 5,6, rajaamaton kuva

Vieläkin riisin tunnelmia

Muistin juuri kuvia laitellessani, että puoliharmaasuodinkin oli mukana. Sillä olisi saanut taivaaseen jonkin verran tihkusateista tunnelmaa. Ehkä sitten ensi kerralla.

Barbaari

Isolepinkäisen tapana on seivästää saaliitaan myöhempää käyttöään varten. Huomasin vasta kuvia tarkastellessa, että oksistossa oikealla on ilmeisesti tämän veikeän näköisen naamarilinnun saalis odottamassa. Tämä otos on reilu panoraamakroppaus alkuperäisestä.

Käpyjuttu

Isokäpylintu Tiilikka-järven kansallispuistossa

Riisiä pitkällä putkella

Riisinjoki

Riisinsuo

Aamuriisi

Sunnuntaiaamu Riisitunturilla

Riisimaistiaiset

Lauantaipäivä ja yökin meni Riisitunturilla. Kamera oli matkassa. Tällä kertaa mukana oli Canon 5D-runko ja muutama objektiivi. Pienemmän kennon 40D-runko jäi kotiin painon säästämiseksi retkivarusteissa. Kamerarepulle tuli kuitenkin nytkin painoa n. 5-6 kiloa. Ruskan väriloistoa ei löytynyt, mutta muuten vajaa vuorokausi Riisitunturilla oli mukava kokemus ja kuvamateriaalia kertyi ainakin omaksi iloksi. Jalustan jätin autoon, joten reissun kaikki kuvat kuvasin käsivaralta tai kameraa johonkin tukien. Maisemien kuvauksessa olisi etuna jalusta, huolellinen sommittelu ja tarkennus sopivalla aukolla, mutta painosyistä jäi jalustakin pois.

Urpiaisparvi ikkunalammen lähettyvillä

Koska mahdollisuus lintujen näkemiseen oli olemassa, otin kuitenkin Canonin lyhyen mutta valovoimaisen zoomin mukaan, vaikka sillä onkin painoa vajaat 1,5 kiloa. Hannu Hautalan kuvakulmilla eli täyskennoisella kameralla 200mm polttoväli on todella lyhyt pikkulintujen kuvaukseen. Ylhäällä olevat urpiaiset kuvasin kolmen metrin päästä.

Entinen harvinaisuus