Pieni karhunkierros: Myllykoski

Lisää kuvateksti

Taviokuurna

taviokuurna, naaras

Tuli nähtyä lauantaina uusi lintulaji ja kamerakin oli matkassa. Peloton lintu päästi sen verran lähelle, että sai kohtuullisia kuvia. Kuvasin jälkikäteen arvioiden n. 5 metrin päästä. Meidän välistämme kulki lenkillä olevia ihmisiä, joten vieläkin olisi voinut lähestyä lisää. Halusin kuitenkin kuurnien pysyvän puussa, joten pysyttelin etäämpänä.

Jäähyväiset joutsenille

Laulujoutsen Kyllikinrannassa

Syksyn sydän

Talaskankaan maisemia

 

On vaikeaa tiivistää jotakin luontokohdetta muutaman kuvan sarjaan. Netti ei ole myöskään paras paikka ihailla maisemakuvia. Pienet nettikokoiset maisemakuvat ovat helposti suorastaan tylsiä. Maisemakuva tarvitsee tilaa ja kokoa näyttääkseen koko loistonsa. Toinen vaihtoehto on katsella kuvia isolta ruudulta. Tässä kuitenkin muutamia nettikokoisia näytepaloja Talaskankaan maisemista. Kiva juttu, ettei näitä metsiä hakattu pois, vaan alueesta tuli lopulta suojelualue.

Petolinnun profiili

Ruskosuohaukka

Piilossa

Hippiäinen

Hei, minäkin olen olemassa!

Onhan se pieni..

Hippiäisen kuvausyritykset syksyisen luonnon keskellä ovat menossa. Tänä aamuna ehdin pyörähtää pikaisesti Peltosalmen liikunta-alueen reunalla. Puukiipijä pääsi karkuun, mutta hippiäiset olivat sen verran paikoillaan, että sain joitakin huonoja kuvia ennenkuin vaihtoivat toiseen puuhun. Telejatkeen kanssa tarkentaminen tummaa puuta vasten ei onnistunut, salama oli liian kovalla ja kiireessä av-asennolla kuvatut kuvat jäivät ilman valotuksen korjausta. Tässä kuitenkin vanhanaikaiseksi muutettu suomen pienimmän linnun potretti tältä aamulta. Kuva on perinteiseen pimiötyöskentelytapaan myös tummenneltu ja vaalennettu erityisesti hippiäisen pään yksityiskohtien osalta.

Koskelot (arkistokuva)

Nuoria koskeloita, Saimaa 2010

ja kuvaajalle tuli kiire..

Pohjantikka, Talaskangas

Pohjantikka, Talaskangas

Kävin katsomassa miltä näyttää Talaskankaan maisemia. Päivä oli ollut sateinen ja ilta metsässä oli erittäin hiljainen. Ainoastaan hippiäisen ääni kuului kertaalleen. Reitin loppuvaiheilla lennähti mustavalkea tikka, joka osoittautui pään värin perusteella pohjantikaksi. Olin varautunut sillä hetkellä maisemakuvaukseen ja kamerana oli 5D lyhyellä putkella. Tikan naputellessa puuta kaivelin kroppirungon ja 70-200 telejatkeella äkkiä esiin. Pohjantikka oli vilkas ja rohkea tapaus. Pääsin etenemään noin lyhimmillään kolmen metrin päähän tikasta, joka ei tuntunut paljoa välittävän rätisevää ääntä pitävästä luontokuvaajasta.

Ruokatauko (arkistokuva)

Canon EOS 30D, Sigma APO 400 5,6, rajaamaton kuva

Vieläkin riisin tunnelmia

Muistin juuri kuvia laitellessani, että puoliharmaasuodinkin oli mukana. Sillä olisi saanut taivaaseen jonkin verran tihkusateista tunnelmaa. Ehkä sitten ensi kerralla.

Barbaari

Isolepinkäisen tapana on seivästää saaliitaan myöhempää käyttöään varten. Huomasin vasta kuvia tarkastellessa, että oksistossa oikealla on ilmeisesti tämän veikeän näköisen naamarilinnun saalis odottamassa. Tämä otos on reilu panoraamakroppaus alkuperäisestä.

Käpyjuttu

Isokäpylintu Tiilikka-järven kansallispuistossa

Riisiä pitkällä putkella

Riisinjoki

Riisinsuo

Aamuriisi

Sunnuntaiaamu Riisitunturilla

Riisimaistiaiset

Lauantaipäivä ja yökin meni Riisitunturilla. Kamera oli matkassa. Tällä kertaa mukana oli Canon 5D-runko ja muutama objektiivi. Pienemmän kennon 40D-runko jäi kotiin painon säästämiseksi retkivarusteissa. Kamerarepulle tuli kuitenkin nytkin painoa n. 5-6 kiloa. Ruskan väriloistoa ei löytynyt, mutta muuten vajaa vuorokausi Riisitunturilla oli mukava kokemus ja kuvamateriaalia kertyi ainakin omaksi iloksi. Jalustan jätin autoon, joten reissun kaikki kuvat kuvasin käsivaralta tai kameraa johonkin tukien. Maisemien kuvauksessa olisi etuna jalusta, huolellinen sommittelu ja tarkennus sopivalla aukolla, mutta painosyistä jäi jalustakin pois.

Urpiaisparvi ikkunalammen lähettyvillä

Koska mahdollisuus lintujen näkemiseen oli olemassa, otin kuitenkin Canonin lyhyen mutta valovoimaisen zoomin mukaan, vaikka sillä onkin painoa vajaat 1,5 kiloa. Hannu Hautalan kuvakulmilla eli täyskennoisella kameralla 200mm polttoväli on todella lyhyt pikkulintujen kuvaukseen. Ylhäällä olevat urpiaiset kuvasin kolmen metrin päästä.